Tänään 6.5.2013 julkaistu VR:n mahtava säästötavoite ja -toimenpideuutinen toimi katalyyttinä tälle kirjoitukselle. Samalla pääsen komppaamaan paria kiinnostavaa kirjoitusta johtamiseen liittyvistä ongelmista. Tarkoitan Jukka-Pekka Vuoren ajatuksia sekä erityisesti Janne Saarikon blogitekstiä.
Johtamisestahan kaikki lähtee. Tero Puranen kuuluttaa kommentissaan Vuoren kirjoitukseen erityisesti johtajien ammattitaidon perään. Oleellinen osa ammattitaitoa on valita oikeat ihmiset oikeille paikoille. Toisaalta kun kyseessä on kuitenkin vaikutuksille altis ihmisluonto, niin huomiota olisi kiinnitettävä myös näiden johtajien taustajoukkoihin, mielipidevaikuttajiin, ison maailman pekkahimasiin. Näiden lisäksi maailmasta näyttää löytyvän aina tilanteeseen sopiva taloustieteilijä tukemaan omaan näkemystä laskelmiensa kanssa, virheineen päivineen. Kuka niitä enää tsekkaa, paitsi satunnainen opiskelija.
Johtamista ei myöskään helpota se, että politiikka on niin läheisessä suhteessa talouteen. Intressit tuntuvat kohtaavan melko harvoin. Politiikasta ei sen enempään, suo siellä - vetelä täällä.
Mutta itse asiaan, tuohon VR:n tehostuskuvioon kulminoituu nykyisin vallalla oleva ajatus tehokkaasta yritystoiminnasta. Valtionjohtoisilta laitoksilta vastaavia viestejä on toki jo totuttu uutisista kuulemaan, mutta tekeekö "maan tapa" toiminnasta sen ansiokkaampaa, toimivaa ratkaisua? Mietitäänpä hetki. Miten palvelu tehostuu vähentämällä palveluhenkilökuntaa? Ainoastaan sillä, että jäljelle jäävät tekevät enemmän. Tietotekniikan kehittyminen on usein kuultu selitys, mutta oikeesti - miten tietokoneet ketään palvelevat? VR:llä varmasti on paljon toimia, joissa hommat sujuvat tehokkaammin oikealla tekniikalla oikeissa käsissä, mutta mikä palveluyhteiskunta sellainen on jossa ei enää ole palvelua. Itsepalvelu?
Tiedä sitten onko syynä kohtalaisen turvattu asema raideliikenteen hidalgona, mutta tuntuu tarkkaavaisuus kärsineen pahasti kukkulan ainoana kuninkaana. VR:ää koskevasta uutisoinnista on erittäin vaikea löytää muita kuin raportteja eritasoisista kämmeistä ja virheistä. Uutiskynnyksen ylittäminen vaatii kuitenkin jo useamman ihmisen elämään vaikuttavan tapahtuman. Kuinkahan paljon pienempiä murheita jää pimentoon? Aina on syyllistetty "niitä"ja "noita", ulkopuolisia, joiden toimintaan ei voida mukamas vaikuttaa.
Kehnoa johtamista, ei raideliikennebisneksessä nyt kovin montaa liikkuvaa osaa pitäisi olla, joiden vaikutukset vaunua heiluttavat. Kalusto täytyy pitää kunnossa ja asiakkaille on tarjottava mahdollisuus käyttää niitä, eli pitää olla osaavaa henkilökuntaa hoitamaan vehkeet ja asiakaspalvelun. Mutta ainiin, se porukka olikin osa sitä liian suurta kuluerää. Hoituuhan se pienemmälläkin väellä, kunhan ei tuule eikä sada, eikä tipu lehdet puista syksyllä, eikä talvella tule pakkasta eikä lunta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti